36+2

Tänään olen 37. viikolla raskaana ja odotukseni tiivistyy jännitykseksi ensimmäisen lapsemme syntymän ajankohdasta sekä lapsen sukupuolesta. Kaikki on meille niin uutta, ihanaa ja pelottavaa samaan aikaan. Millaiselta näytät, lapsemme? Olethan varmasti terve? Meneehän kaikki synnytyksessä hyvin?

On hienoa olla raskaana keväällä. Ajatus paksujen talvivaatteiden alituisesta pukemisesta ja riisumisesta ei ensi alkuun tunnu houkuttelevalta. Odotan innolla tulevaa kesää ja lapseemme tutustumista. Mietin hieman, miten kaikki tulee koiran sopeutumisen osalta sujumaan. Aggressiivinen koiramme ei ole, mutta kateutta saattaa silti esiintyä.

Tämä raskaus on ollut kaikin puolin helppo ja ihanteellinen: ei pahoinvointia, ei sairaslomia, ei liiallista painonnousua, ei muitakaan vaivoja ja kolotuksia. Muutamaan otteeseen on ollut pientä kipua kyljissä, alaselässä ja nyt loppupuolella hyvän nukkuma-asennon löytämiseen on tarvittu hieman lisäyritystä. Kaikkiaan raskaus on mennyt nopeasti. Odotus alkaa vasta nyt muuttua pitkäksi, juuri kun se on päättymässä. Malttamattomana mietin, mikä on se päivä, kun lähtö sairaalaan on edessä. Jännitän, että sairaala käännyttää meidät tilanpuutteen vuoksi toiseen synnytyssairaalaan ja toivon, ettei näin tarvitse tehdä.

Pian olet täällä esikoisemme. Merkit viittaavat poikaan, mutta en ole tästä vielä täysin vakuuttunut. Ainakin meillä olisi sinulle jo etunimi valmiina, jos olisit poika :) Se, ettemme tiedä sukupuoltasi, on ollut hyvin opettavaista. Kuten mieheni sanoo:

"sukupuolen tietäminen etukäteen on kuin avaisi joululahjan ennen joulua".

Tämä on totta, ja on opettanut sopivassa määrin kärsivällisyyttä. Kohta tiedämme ja kohta koittaa joulumme.